LYHYT KATSAUS OULUN RESERVINALIUPSEERIT RY:N
ENSIMMÄISELLE 20 VUODEN TAIPALEELLE
20-vuotisjuhlassa 1.12.1972 res.vääp. Aimo K. Marjomaa
Perustaminen
50-luvun alussa, jolloin sodan päättymisestä oli ehtinyt kulua jo lähes 10 vuotta ja sodan arvet sekä rasitukset hoidettu ja levätty, syntyi oululaisten reservinaliupseerien keskuudessa usein, kun kaksi tahi kolme yhteen sattui mielenkiintoista keskustelua. Keskusteltiin siitä, että vaikka sota sinänsä on ihmiskunnalle kauhistus ja vältettävä asia, niin yhtä emme saa unohtaa. Se on joko rauhan tai sodan aikana saavutettu aseveljeys ja reilu toveruus.
Mikä vuosien koettelemuksissa on miehisten miesten keskuudessa syntynyt, se jos mikään on vaalimisen arvoista. Näin kypsyi vähitellen ajatus reservin aliupseerien kokoamisesta tässä kaupungissamme saman lipun alle – saman kerhon jäseneksi. Joku kenties saattoi ajatella niinäkin vuosina maanpuolustusmyönteisen ajattelutavan ja – hengen ylläpitämistä. Ehkä joku arveli, että se olkoon hänelle yhteiskunnallisesti hyväksyttävä syy karata kotoa joskus iltaisin.
Varmaa kuitenkin on, että olisi joitakin, jotka muistivat jo ennen sotia 30-luvulla Oulussa toimineen reservin aliupseerikerhon. Toiminta tosin oli pysyvästi loppunut joskus talvisodan kynnyksellä. Mainitusta reservialiupseerikerhotoiminnasta on yhdistyksemme arkistossa talletettuna 7.4.1936 päivätty kirjelmä, jonka kunniapuheenjohtajamme J.A.Blom on sinne lahjoittanut.
Pelkkiin puheisiin ei tyydytty vaan tuuma toteutettiin ja 3.päivänä marraskuuta 1952 allekirjoittivat oululaiset reservin aliupseerit Yrjö Forss, Veijo Irjala ja Aimo Niemi Oulun Reservinaliupseerikerhon perustamiskirjan.
Ilmoitus yhdistysrekisteriin on päivätty samalle päivälle ja siinä esiintyvän edellä mainittujen kolmen nimen lisäksi ensimmäisen johtokunnan muiden jäsenten nimet: Salomon Kekarainen, Eero Tuominen, Kaarlo Varis, T.A. Salmi, Ville Mattinen sekä Jein Amor Blom.
Vasta perustetun yhdistyksen asianmukaisesti kootut asiakirjat ovat saapuneet 8.11.1952 Oulun maistraattiin ja edelleen oikeusministeriön yhdistysrekisteritoimistoon 12.11.1952, yhdistysrekisteriin merkitsemistä varten. Toiminta voitiin näin katsoa alkaneen.
Puheenjohtajakaudet
Vaikka yhdistyksellä olisi kuinka hyvä johtokunta tahansa, ei niin etteikö puheenjohtaja vaikuttaisi yhdistyksen toimintaan henkilökohtaisella panoksellaan ja ominaisuuksillaan, joko jarruttavasti tai toimintaa ylläpitävästi ja kehittävästi. Siksi lienee sopivaa, että nyt juhlivan yhdistyksen taakse jättämiä vuosikymmeniä tarkastellaan kunkin puheenjohtajan vastuukausittain.
Ensimmäisenä puheenjohtajana mainitaan Forss Yrjö – perustamisvuoden viimeiset viikot sekä kaksi ensimmäistä varsinaista toiminnan vuotta vv. 1953 – 1954.
Tällöin toimintaa luonnollisesti vasta hahmoteltiin. Jäseniä oli vain muutamia, varoja ei lainkaan ja kokoontumispaikka puuttui. Johtokunta kokoontui 3-4 kertaa vuodessa ravintola Arinan suojissa, joten jano ilmeisesti ei päässyt kovin pahoin vaivaamaan ja yhdistystä yritettiin saattaa käymistilaan niin kuin ennen vanhaan pohjalaista vaarin kaljaa. Pöytäkirjoista ei käy ilmi käytettiinkö humalaa vai maltaita.
Puheenjohtaja numero kaksi, nykyisin Oulun Reservialiupseeripiirin kunnioitettu herra puheenjohtaja, ylivääpeli reservissä Veijo Irjala, toimintavuosi 1955.
Tämä vuosi erottuu jo selvän toiminnan kehittymisenä alkukehittelyä pidemmälle. Mainittakoon muun muassa, että jäsenluku kohoaa lähelle pariakymmentä, saadaan ensimmäinen yhteys varuskunnan aliupseerikerhoon sekä ryhdytään järjestämään maanpuolustusaiheisia esitelmiä ja niiden aiheuttamia keskustelutilaisuuksia sisältäviä kerhoiltoja. Myös reserviupseerien yhdistykseen saadaan yhteys, jolloin kerhomme ilmaisee kiinnostuneensa mahdollisista yhteistoimintamuodoista.
Näin avattua latua piti kerho pyryistä pakkasista huolimatta avoinna vv. 1956 – 1958 kolmannen puheenjohtajansa Armas Luolavirran johdolla.
Näinä vuosina muuten ensikerran liittyi yhdistyksen jäseniksi reserviin siirtyneitä eläkkeelle päässeitä kanta-aliupseereita.
Mutta sitten päätyi kerhomme lapsuus. Yhdistyksen historiassa alkoi ”Morren aikakausi”, sillä puheenjohtajaksi valittiin Jein Amor Blom ja se valinta osui napakymppiin. Tämä 8 vuoden kausi vv. 1959 – 1966 on yhdistyksemme nousukausi.
Lyhyesti sanottuna: Jäsenmäärä kohoaa 18:sta 340:een. Johtokunta saa vakinaisen kokoontumispaikan apul. konttorinjohtaja J.A. Blom´in työhuoneessa vakuutusyhtiö Tarmon konttorissa. Urheilu tulee toimintakuvaan mukaan, 1. urheilualiupseerina aktiivinen Åke Seppänen ansiokkaana apunaan Jalmari Arrelo. Urheiluammuntaa lähti vetämään ampuma-aliupseeriksi valittu Lasse Boström, johon tehtävään hänen jälkeensä valittiin Kauko Sänisalmi, joka jatkaa tehtävässä edelleen tänäkin päivänä.
Toiminta reserviupseerikerhon kanssa tiivistyi. Vuonna 1960 oli yhdityksemme alkuunpanevia voimia perustettaessa läänimme alueelle reservialiupseeripiiriä. Samana vuonna suoritettiin virallinen nimenmuutos, jolloin yhdistyksen nimestä jäi ”kerho”-sana pois. Uusi nimi, Oulun Reservinaliupseerit ry on siitä alkaen ollut voimassa. Vuonna 1960 saatiin myös sisäasiainministeriöstä päätös, joka oikeutti yhdistyksen harjoittamaan urheiluammuntaa.
Oulun Sotilaspiirin kanssa aikaan saatiin näihin aikoihin toimintayhteys, joka sen jälkeen on vain vahvistunut ja saamassa yhä mielekkäämpiä muotoja. Yksi piristävä toiminta-akti on näihin aikoihin ollut yhteyksien ylläpitäminen seitsemään muuhun sen aikaiseen reservialiupseeriyhdistykseen läänin alueella.
Merkille pantava tapaus on yhdistyksen lipun teettäminen Tukholmassa v. 1963. Kustannusten ja eräiden muiden vaikeuksien välttämiseksi puheenjohtaja J.A.Blom nouti lipun henkilökohtaisesti Haaparannasta yli rajan Suomen puolelle ja Ouluun. Lipun vihki käyttöön samana vuonna Keskustan Seurakuntasalissa silloinen reservialikersantti pastori Eljas Mikkonen.
Lipun on suunnitellut yhdistyksemme jäsen reservikersantti Asko Laajanen ja heraldiikan tarkistanut taiteilija Eriksson.
Henkisten voimien ja –kuntoisuuden mittelössä syntyy kuvainnollisessa mielessä saavutetuista kunnianauhoista kunniankenttä. Näin tapahtui yhdistyksen saatua v. 1967 järjestettäväkseen Reservin Aliupseerien Liitto ry:n koko maata käsittävän vuosikokouksen Ouluun. Tehtävä oli suuri ja vaativan raskas, mutta siitä selviydyttiin kunnialla ja kiitettävästi.
Vuosina 1967 – 1969 toimi puheenjohtajana Rainer Sandelin.
Tänä aikana toiminta jatkui ja pidettiin saavutetut toiminnalliset asemat. Näinä vuosina valmistettiin toimintahyökkäystä aluevaltausten suorittamiseksi nykypäivän ja nuorison toimintakentässä. Petattiin tulevaa ”Ossin aikakautta”.
Ja niin tarttui Ossi Hyvärin koura puheenjohtajan nuijan varteen v. 1970, joka kuudentena puheenjohtajakautena jatkuu edelleen, toivottavasti kauan.
Tänä aikana on yhdistykseen liittynyt jäseniksi nuoria reservin aliupseereita. Tämä on tehokkain tae siitä, ettei yhdistys koe ennenaikaista puutostautia ja näivetyskuolemaa biologisessa sodankäynnissä eri yhdistysten ja harrastusten kesken henkisistä voimavaroista ja yhdistyksen toimihenkilöistä.
Yhdistyksen toimintaa tällä alkaneella 70-luvulla voisi selostaa laveasti, mutta tyydyttäköön muutamiin poimintoihin. Yhdistyksen lipusta suunnitteli Taitolippu Oy pienoisstandaariin v. 1971. Samana vuonna niistä kolme ensimmäistä luovutettiin huomionosoituksena erittäin voimakkaista ansioista yhdistyksemme hyväksi. Taloudellisesti avusti pienoisstandaarin aikaansaamista kuljetusliike L.Vähälä Oy. Kaiken muun toiminnan joukossa ovat viimeksi kuluneina vuosina tulleet voimakkaasti esille urheilu, reservikersantti Jouko Erälehdon kiitettävän aktiivisuuden ansiosta sekä johtokunnan yhteisin voimin ja naisosaston kauniilla tuella usein pidetyt humppaillat. Viimemainittujen on joskus toivottu pidettäväksi jopa kerran kuukau dessa jäsenistön keskinäistä kanssakäymistä ylläpitävänä ja lisäävänä tekijänä.
Muutamia hajapoimintoja
Oulun Reservinaliupseerit ry:n Naisosasto on aloittanut toimintansa v. 1961 Margagreta Hahtosen johdolla. Sen jälkeen osaston puheenjohtajana ovat toimineet järjestyksessä lueteltuna Liisa Hyväri, Lili Tamminen sekä tällä hetkellä Aira Eräluoto. Naisosaston voimakas taloudellinen tuki on tehnyt mahdolliseksi monen toimintasuorituksen ja näin omalta osaltaan lisännyt aktiivisuutta yhdistyksemme toimintakentässä. Yhteiset kerhoillat yhdessä reservin upseerien kanssa on pidetty Suomalaisella Klubilla. Omat kerhoillat on pidetty Oulun Säästöpankin kerhohuoneistossa, Merenkävijäin Majalla ja v. 1964 alkaen Oulun kasarmin Aliupseerikerholla. Viime vuosina ovat myös johtokunnan kokoukset pidetty Aliupseerikerholla. Mainittakoon, että tällä hetkellä voimassa olevan päätöksen mukaisesti johtokunta kokoontuu jokaisen kuukauden 1. keskiviikkona kello 18.00, ellei toisin ilmoiteta.
Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja on v:sta 1967 alkaen J.A. Blom.
Kunniajäsenet ovat: v:sta 1959 alkaen Armas Luolavirta, v:sta 1965 Antti Kotka sekä v:sta 1970 alkaen Veijo Irjala ja Aarre Tervonen.
Yhdistyksen johtokuntaan kuuluu tällä hetkellä puheenjohtaja reserviylikersantti Ossi Hyväri, I varapuheenjohtaja reservialikersantti Raimo Nikulainen, Iivarapuheenjohtaja reservivääpeli Aimo Marjamaa, rahastonhoitaja reservivääpeli Rainer Sandelin, jäsenet reserviylikersantti Kauko Sänisalmi, reservialikersantti Eero Mikkonen, reserviylikersantti Pentti Impola, reservialikersantti Jorma Inkamo, sekä johtokunnan ulkopuolelta kutsuttuna sihteeri reservialikersantti Heikki Kukkonen.
Lopuksi
Kun ihminen täyttää 20 vuotta, on hän nuori, josta on tulossa aikuinen. Kun yhdistys täyttää 20 vuotta on se paljon enemmän. Se on jono pitkiä kieltäymysten ja epäitsekkyyden vuosia. Se on antaumuksellisten, palkkiottomien vuosien sarja.
Koko jäsenistö, niin muutama harva alkuaikojen rivissä kuin sadat myöhemmin liittyneiden tiheissä riveissä – me kaikki teemme kunniaa kunniakkaan taipaleen taittaneelle yhdistyksellemme. Sen tehtävä on täyttää ryhdikkäästi paikkansa muiden vastaavien yhdistysten joukossa Suomen-maamme turvallisuuden kokonaiskentässä. Tietysti aivan erityinen tehtävänsä nyt juhlivalla yhdistyksellä on maanpuolustuksemme henkisen tason ja henksen valmiuden ylläpitäjänä paikallisella tasolla. Suokoot Kaiken Luoja, että yhdistyksemme kehittyisi ja kasvaisi edelleen tehtävässään ja että saisimme vastaisuudessakin määräajoin vapaina suomalaisina kokoontua yhteiseen juhlaamme yhdistyksemme juhlavuosina.